Lullaby

Meidän neiti tarvitsi jo uutta pipoa, kun ihan vauvakoko alkoi jäädä lyhyeksi.
Ohje on Dropsin Lullaby ja lankana suosikkini Dropsin Baby Merino. Kokona 1/3kk ja hyvin istui valmistuessaan meidän himpun vajaa kaksikuukautiselle. Ja nyt reilu himpun yli kolmekuukautiselle istuu hyvin edelleen.

Tuo nirkkoreuna on kyllä ihana! Tekee heti paljon tyttömäisemmän kuin se perusmalli.

Oon heränny tähän tupsuvillitykseen vähän myöhässä, mutta niinhän teen yleensä kaiken muunkin kohdalla! Mutta halusin siis ihan vartavasten tähän nyt tupsuntekolaitteen, jota oon pitäny aiemmin turhakkeena. Joutui tekemään hieman töitä, kun eihän niitä enää mistään saa. Mutta lopulta onnisti ja löysin sen Adlibrikseltä. Ja onhan se näppärä!

Ruffleromper

Ihanaa! Tästä tuli ihan superihana tyttöprinsessahörselö-juttu!

Malli on siis Knitting for Oliven malli Ruffle Romper. Käytin lankana Adlibriksen Merinoa, joka oli ihan puhtaasti hullutteluostos. Lanka on vähän pörröisempi kuin esim Dropsin merinot ja alkoikin kainaloista/kyljistä melko nopeesti nypätä. Mutta en tiiä kerääkö nyt vaan enimmät irtokarvat nyppyyn ja ei sitten enää sen jälkeen pahemmin nyppää...

Neuloin tämän koossa 3kk. Meidän 2,5kk neidille just sopiva. Käyttää kokoa 62cm muutoin. Hihat ois saanu olla himpun pidemmät, mutta kaupan vaatteissaki näyttää aina hihat lyhenevän nopeiten.

Tää on vaan tosi ihana ja meidän suosikki vaate! 😍

Neulottu makuupussi

Ihastuin esikoisen odotusaikana tähän makuupussiin kun näin sen Neuleaddiktio II -blogissa. Siitä asti haaveilin tästä, juuri samaisesta väristäkin. En ikinä olisi lähtenyt neulomaan tuon alkuperäisen kuvan perusteella. Nyt tuli hyvä syy lopulta neuloa se. Lankana käytin tätä ihanaa sinapinkeltaista Dropsin Merino ExtraFine- lankaa. Aloitin jo syksyllä neulomaan, mutta lopulta lanka loppui yhden kerän liian aikaisin ja sen jälkeen meni nappien miettimiseksi. Ainoa minkä mielin sopivaksi oli nahkanapit, joita en oo ikinä aikaisemmin edes käyttänyt tai edes nähnyt. Lopulta googlettelulla löysin mieleiset napit ja sain homman viimeisteltyä. Juuri sopivasti suunnitellulle ajalle. 

Kuvissa makuupussi näyttää ihan suhteettoman pitkälle, mutta se on kuitenkin todellisuudessa ihan sopiva. Ostin langat alunperin kokoon 1-3kk, kunnes tajusin, että tuo koko vastaa 50/56cm! Meidän lapset on syntyessään jo tuota, eli ei puhettakaan että voisi haveilla sen mahtuvan siinä 3-5kk iässä keväällä. Joten vaihdoin seuraavaan kokoon eli 6-9kk, joka oli laitettu vastaamaan 62/68cm. Meidän juuri kaksi kuukautta täyttänyt neiti siirtyi 62senttisiin nyt, eli onneksi tajusin vaihtaa isompaan.

Hihat tässä mallissa on jotenkin lyhyet. Tai sitten katoin väärin. Tarkoitus olisi ollut vielä kääntää hihan suut, mutta sillon ei olisi pituutta jääny ollenkaan.

Neuloin Neuleaddiktion tapaan pyörönä kainaloihin saakka. Ja todellakin meinasi olla välillä aivot solmussa, mutta eipähän tarvinnut turhia saumoja.

Lopputulos on ihana, muttei kovin tyttömäinen :D Nyt vielä pitäis keksiä tähän sopivat asusteet, kun ei tämän kanssa voi mitään pinkkiä myssyä laittaa. Vai voiko?

Makuupussin päällystys

Olen ihaillut kovasti aina toisten päällystämiä vauvamakuupusseja. Halusin esikoisen aikaan jo tehdä ite jonkun kivan, mutta äitiyspakkauksesta 2015 tullut makuupussi oli valmiiksi omaan mieleen.

Nyt metsästin kirppareilta pitkin kesää ja syksyä halpaa vanhaa äitiyspakkauksen makuupussia. Vanhoja löytyi, kaikilla oli mielestäni aika kova hinta käyttötarkoitustani varten tai sitten ne oli jo sen kuntoisia etten niitä kotiini halunnut. Lopulta löysin parilla eurolla sen samaisen vuoden 2015 makuupussin, jonka sitten uskalsin kotiuttaa. Samalla kaupunkireissulla sattui Marimekon myymälässä olemaan kankaiden alennusmyynti, joten päädyin nappaamaan kankaan heti matkaan. Vähän harmitti, kun myöhemmin tajusin, että Eurokankaaseen oli tullut Finlaysonin kankaat myyntiin. Noh, eipä mennyt liian vaikeaksi.

Mietin ja googlettelin pitkään ompeluvaihtoehtoja päällystämiselle. Päätin, että haluan purkaa vanhan pois alta, kun kuultaisi kuitenkin paikotellen läpi. Niinpä pistin makuupussin täysin osiin ja hyödynsin vain sisävanun ja vetoketjut. Koska työn piti olla mielestäni helppo ja nopea, tein reunat alkuperäiseen tyyliin kanttinauhalla hurautellen. Lopussa se kuitenkin kostautui, kun eihän se tikki ollut tietenkään sitten ottanut aina joka kohdasta alapuolelta kanttanauhaa matkaan tai sitten kankaat oli karannu huristellessa. Paikotellen purin ja ompelin uusiksi, mutta aika paljon jäi vielä käsin ommeltavaa siistimistyötä. 

Lopputuloksessa kanttinauha asettuu riittävän siististi, mutta silmiin sattuu nuo vinoon ja mutkitellen menevät tikkaukset. Äh. Mutta todellisuudessa eihän ne käytössä tuolta vaunun sisältä mihinkään näy. Ja makuupussista tuli kuitenkin mieleinen, vaikkei ihan kovin tarkkaa tarkastelua siedäkkään.

Ja tämä yli pari vuotta sitten valmistunut afrikankukkapeitto on kyllä edelleen aika ihana ja kovassa käytössä.

Tervetuloa kotiin

 

Esikoista odottaessa aikaan haaveilin ompelevani ihanat kotiintulovaatteet vauvalle, kun toisetkin niin tekivät. Jäi silloin ompelematta. Nyt toisen kohdalla oli ns pakko, koska pieniä vaatteita oli todella vähän, eikä juurikaan mitään edes peruskivaa. Nämä valmistuivat siis jo loka-marraskuussa.

Kaivelin laatikostani marinoituneen joustocollegen, jonka olen tilannu Koot.fi:stä alkuvuodesta 2016. Niin. Hyvin marinoituneen. Kankaasta piti tulla itselle Ehta-mekko. Nyt vähän arvelutti leikata, että jos ei siihen mekkoon riitäkkään enää kangasta... Hah! Parempi ehkä käyttää edes vähän ihanasta kankaasta, kuin olla kokonaan käyttämättä.

Kaavana on Jujunan Hiiop!-jumpsuit koossa 50cm. Tämä oli hieman reilun kokoinen meidän 52senttisenä syntyneelle neidille minun saumavaroilla, muttei liian iso kuitenkaan. Ja ihanaa! Ollaan saatu nauttia vaatteesta nyt se kaksi kuukautta jo, kun on ollut kasvun varaa.

Klompelompe (sekä ensimmäinen että toinen) on innostanut minua todella paljon neulomaan! Yksi kirjan neulomuksista on ollut neidille Lellikki-pipo, jossa käytin Katian Merino baby -lankaa. Lanka on ohjeessa käytettyä ohuempaa, joten tein koon 1-3kk mukaan, ja sain haluamani pienen koon. Pipolle neuloin kaveriksi samaan tyyliin sopivat tumput mukaillen tätä Taigaduu-blogin ohjetta ja villasukat vähän junasukkien tyyliin. Lopputuloksena on ollut kiva ja hyvin toimiva kokonaisuus.

Meillä kestoillaan

Tällä viikolla vietetään kestovaippaviikkoa. Sen kunniaksi ajattelin kertoa meidän aika tarkalleen 11kuukautta kestäneestä kestovaippailusta.

Olin päättänyt jo kauan ennen raskaaksi tulemista, että haluaisin kestovaippattaa sitten tulevat lapseni. Melkein-serkkuni näytti heillä käytössä olevia vaippoja ja kuinka niitä täytetään ja käytetää. Oli imua ja kuivaliinaa ja imua ja sisävaippaa ja kuorivaippaa ja mitä lie kaikkea muuta mistä en tajunnu yhtään mitään. Aattelin, etten tuu ikinä oppimaan.

Kun saimme tietää tulevasta vauvasta, aloin keräillä erilaisia kestovaippoja kirppareilta. Ostin yhden ison satsin, jossa olisi kuulema kaikki, mitä kestoilija tarvitsee koko vaippa aikana. Niitä erilaisia vaippoja tutkimalla alkoi pikku hiljaa valjeta, että mitenkä homma toimii ja miten vaippaa lähdetään "rakentamaan". Ajan myötä suurin osa kyllä niistä vaipoista on muuttanut meiltä pois ja tilalle on hamstrattu meillä toimivia ratkaisuja.

Me aloitettiin kestoilu heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen. Jännitti ja varastin varuiksi pari kertisvaippaa sairaalasta matkaan. Mies kuitenkin rohkaisi heti kotona ekan vaipanvaihdon yhteydessä käyttämään kestoja "kun kerta oon nyt niitä hommannu". Ja siitä se lähti käyntiin.

Meillä käytettiin alkuun sisävaippa ja -kuori yhdistelmää sekä lisäksi n. kuukauden iästä eteenpäin taskuvaippoja. Jemmaamani harsot ja nauhavaipat jäivät kokonaan käyttättä, kun tuntuivat liian kömpelöiltä. Toisethan taas liputtavat niiden puolesta. Lapsen kasvettua ulos noista sisävaipoista ollaan siirrytty kokonaan taskuvaippoihin. Ja tietty muutamat all-in-one -vaipat pyörii mukana.

Me ollaan ostettu yövaippoja lukuunottamatta kaikki vaipat kirppareilta. Suurin osa käytettyinä, mutta äitiyspakkauksien vaippoja on löytyny paljon myös uutena. Yövaippoja ei meidän hätään oo löytyny käytettynä, joten niissä on sitten satsattu uusiin. Toki kirpaisee maksaa yhdestä vaipasta n.25€, mutta tulisihan ne kertsitkin maksamaan. Alkuun meinasin, etten osta yövaippoja, vaan kertseillään yöt - niin kuin monet kestoilijat tekevätkin. Mutta kun seisoin vaippahyllyllä kaupassa, päätin sittenkin raskia ostaa kolme uutta kestovaippaa.

Me kestoillaan kotona, kerhoissa, päiväretkillä ja yhden yön retkillä - luonnossa kuin sisälläkin. Kerran kokeilimme 2 viikon reissun mummoloissa kestoilla. Onnistui sekin, mutta jotenkin vierastan kuitenkin pyykkäillä toisten kotona. Ja se normi pesukierto on aina heti sekaisin :D eikä reissussa muista pestä. Joten varmaan jatkossakin pidemmillä reissuilla käytetään kertsejä. Kerhoissa/kaupungilla/retkellä/uimahallissa ym. en ole kokenut millään tavalla kestoilua hankalaksi. Meillä on kaksi pientä 2-3 vaipan vaippapussia, joissa saa likaiset vaipat kulkemaan hoitolaukussa/repussa ilman hajuhaittoja.

Se, mitä ihmiset vierastaa eniten, on vaippojen pesu. Meillä likaiset vaipat säilytetään "normi" vaipparoskiksessa. Vaippa heitetään sinne sellaisenaan vihdon yhteydessä. Maitokakat toiset pesee pois, me ei. Kiinteä kakka tiputetaan pönttöön ja tarvittaessa huuhdellaan käsisuihkulla. Meillä vaipat pestään joka toinen päivä. Tuossa ajassa ei ainakaan roskis ala haisemaan. Kun oli pienemmät vaipat käytössä, niin pesuväli oli joka kolmas päivä. Eikä hajuhaittoja tuolloinkaan. Valehtelisin, jos väittäisin ettei vaipat haise! Haisee! Varsinkin yövaipat! Mutta se on vain se hetki, kun latoo vaipat roskiksesta koneeseen. Sen hetken pystyy vaivatta pidättää hengitystä :D Toiset tykkää kuivattaa vaippoja ennen pesua tai liottaa niitä. Mut tämä tapa on toiminu meillä parhaiten. Vaipat vois hyvin pestä muun pyykin mukana, mutta oon tykänny pestä erillään. Käytän vaippapyykissä esipesua, mitä en normaalisti käytä koskaan.Ja pesuaineena käytetään ihan samaa hajustamatonta pulveria kuin muuhunkin pyykkiin. Samoin huuhteluaineena etikka niin kuin muussa pyykissäkin.

No onko ollu vaivaa? Pesukone hoitaa pesun, kunhan muistaa käyttää joka toinen ilta minuutin sen täyttämiseen. Kuivumaan ripustaminen vie vähän pidempään. Joka toinen ilta täytän puhtaat vaipat valmiiksi telkkaria katsellessa. Välillä väsyttää eikä jaksais, mutta suurimmaksi osaksi tämä on samaa rutiinia, kuin vaikka hampaiden pesu. Ja tykkään vain siitä tunteesta, kun vaihdan lapsellemme vaipan ja saan laittaa pehmoisen kankaan pyllyä vasten <3 Lisäksi me ollaan säästytty kokonaan vaippojen ulos roudaamiselta ja vaippapakettien kaupasta raahaamiselta. Ja suurimpana: vaippaihottumilta! Kestovaipat on pitäny meidät kokonaan erossa rasvoista, talkeista, ym.

Ja kyllä koen päivittäin hyvää mieltä myös luontoa kohtaan tekemästämme ekoteosta :)

Joulutonttu

Vaikka vuosi vaihtuikin, niin joulujutut jäi postailematta.

 

Mutta siis, ompelin meidän pienelle tonttupojallemme Kangaskapinan Joulusikermästä bodyn, kokoa 62. Kaava on muokattu yhdistämällä kaksi eri Ottobren kaavaa.

Alaosa ei nyt päässyt kuvaan, mutta ehkei se ole niin justiinsa :D 

Aattona ikää pojalle tuli 7vkoa. Kuvat tosin 6vkon iässä :) 

Villavaippahousut

Meillä olisi tarkoituksena kestovaippailla, kunhan tämä pienokainen vain suvaitsisi tulla maailmaan (nyt siis menossa jo rv40+4). Toivon todella, että kestoilu onnistuisi jo heti kotiutumisesta lähtien ja olenkin hamstannut melko kattavan valikoiman erilaisia NB-S-kokoisia vaippoja. Villahousuja on muutamat tulleet muiden vaippojen mukana ja tuleva mummukin on niitä jo muutamat tehnyt. Pitkälahkeisia meillä ei kuitenkaan yhtiäkään vielä ollut, joten yksi ilta tässä joku aika taaksepäin neuloin yhdet Tiuhtikset.

Kokona on NB, ja toiveissa olisi, että olisi heti sopivat. Saa nähdä minkä kokoinen möllykkä tuolta mahasta ilmestyy :) Lankana käytin jemmasta löytynyttä Novitan Puroa ja rumathan näistä tuli kuin mitkä. Mutta ehkäpä ne nyt ajaa asiansa kuitenkin. Seuraavista jos tehdä enemmän nätimmät ja vähemmän tyttömäiset ;) Lankakerän lopusta neuloin vielä yhden suht ison imun vaippaan.

Tiuhtikset on malliltaan kyllä kivat neuloa, koska tehdään täysin saumattomana. Tietysti lopussa pitää kuitenkin silmukoida haara umpeen, mutta lopputulos on kyllä kiva. Ja pidennetyillä kierroksilla saa pyllyyn lisä tilaa. Näistä en tosiaan tehny hirveen isoja.

Nähtäväksi jää pääseekö nämä käyttöön ja onko toimivat sitten.... Kunhan nyt ensin tulisi tuo poikanen ulos

Hoitoalustan päällys

Pitkitin lähes viimeiseen asti hoitoalustan ostamista. Jostain sain jo keväällä mieleeni, että miten kiva ois ostaa kirpparilta vain sellainen vanha käytetty ja päällystää se itse mieleiseksi. Uudet ei maksa myöskään paljoa, mutta niissä kuosivaihtoehdot on rajalliset. Paitsi niissä, joiden hintaa ei uskalla edes ääneen sanoa.

Nyt löysin kirpparilta tuollaisen "kovareunaisen" kahdella eurolla. Meillä hoitoalusta tulee kylpyhuoneeseen/vessaan pyykinpesukoneen päälle. Jotenkin itsestä tuntuu kivemmalle tuo malli, missä vähän enemmän reunaa, kuin sellainen pelkkä pehmeä alusta.
Ostamassani alustassa oli meikkivoidetahroja ja muutoinkin päällys oli nuhjuinen.

Tässä siis kuva 2euron kirpparilöydöstä.

Ostin kernikangasta Eurokankaasta. Mittailin alustasta mitat ja piirtelin sen perusteella kaavat. Tai ainoa mistä mitään kaavaa tarvihti, oli tuo reunapalanen. Muutoin tuo päällinen ja alaosa vain suorakulmion mallisia.

Ja ei kun ommellen kiinni. Muutaman sauman sai purkaa, mutta yllättävän kivuttomasti tämä onnistui. Ompelin vielä alapuolelle reunaan tarranauhan. Päällisen voi näin ollen irroittaa ja pestä myös koneessa tarvittaessa.

Babynest ja pinnasängyn reunasuoja

Vuoden alusta asti oon selaillut netistä mitä kivempia käsitöitä tulevalle vauvalle. Joskus keväällä bongasin Pinterestistä babynestin, eli vauvan pesän, joka olisi pakko toteuttaa. Kesä tuli ja meni ja jossain vaiheessa näistä tulikin sellainen käsityöläisten hittituote ja joka blogissa vilissyt kuvia pesistä. Niinpä into omaan babynestiin laantui, kun siitä olikin tullut melkein jo massatuote.

Ajatuksena se kuitenkin tuntui edelleen todella kätevältä ja toimivalta ratkaisulta vauvan alkutaipaleelle. Itse en niin lämmennyt ajatukselle äitiyspakkauslaatikosta, koska a) tarviin laatikon tavaroiden säilyttämiseen ja b) ei kiinnostanut ommella siihen mitään kivaa suojusta. Muutoinhan se olisi hyvä ensisänky.

Ompelin nyt vihdoin ja viimein tässä loppumetreillä babynestin näillä ohjeilla. Tiedän, että nyt on tehty suomalaisiakin ohjeita ompeluun, mutta halusin mennä tällä, mistä alkuperäinen ideani lähti. Kankaana käytin puhkikulutettuja Luhta- pussilakanoita, jotka olivat jo (erityisesti tyynyliinojen osalta) tulleet tiensä päähän. Kiva, kun kangas on jo valmiiksi pehmeäksi käytettyä.

Ohjeesta poiketen laitoin pohjaan pari kerrosta vanulevyä. Reunoihin sitten täytevanua.

Lopputuloksesta tuli kyllä kiva ja toivottavasti pienokainenkin viihtyy tässä. Ajattelin, että tämä on kiva perhepedissäkin ja siirtyy näppärästi olohuoneen puolellekkin unien ajaksi. Ja samalla sainkin nyt Pinterest-haasteen suoritettua, jossa aiheena oli "jotain, mitä olet vältellyt":D

Ompelin aikaisemmin myös pinnasänkyyn reunapehmusteen. Tässäkin samaista pussilakanaa ja sisällä vanulevyä. Suojan pituus ja korkeus määräytyi pitkälti vanulevystä saatujen palasten mukaan. onneksi molempia mittoja tuli riittävästi. En jaksanut isommin tikkailla vanua kiinni, vaan ompelin vain suorat saumat kiinnitysnauhoja laittaessani.

Pinnasänky me saatiin paikallisesta facebook-kirppisryhmästä ilmaiseksi. Hieman maalipinta oli kulunut ja osa ruuveista oli jouduttu vaihtamaan ajan kuluessa. Hiottiin sänky ja tarkoituksena oli kuultomaalilla maalata. No eipä me sitten jaksettu lähteä maalia missään sävyttämään, joten lyötiin vain lakka päälle. Tai oikeastaan minä itse tykästyin tuohon sänkyyn noin, joten pelkkä lakkaus sai riittää.

Tuttinauhoja

Minulla olis hirveän pitkä lista ommeltavia asioita ennen lokakuun H-hetkeä. Jostain syystä nyt syksyllä taas langat ja puikot houkuttelee enemmän.

Jouduin kuitekin yksi päivä kaivelemaan ompelukoneen esille, kun jostain kumman syystä Metsämiehen kaikki housut oli taas haaroista rikki.

Samalla "vaivalla" hurautin nopeasri pari tuttinauhaa meille. Vuoden alussa tekemistäni pöllö-tuttinauhoista yksi on jäänyt meille talteen.

Puisen tein jo kesällä. Puuhelmien sisällä kulkee vahva siima, joka ei kuulema mene poikki. Saa nähdä :) Mut siitä tuli kuitenkin ihana ja ihan minun suosikki.

Tuttinauhojen nauhat ja muut osat on tilattu Nappikauppa Punahilkasta.

Kässänopen painajainen

Olen ihastellut monissa blogeissa näitä Kässänopen painajaisia. Ajattelin tehdä tämän kivanmallisen simppelin neuletakin kummipojalle. Neuloessa kuitenkin tulin siihen tulokseen, ettei tämä ole kummipoikani näköinen vaan enemmän meidän näköinen. Niinpä tämä saakin jäädä omaan kaappiin odottamaan ensi syksyyn.

Tein neuletakin Neuleaddiktio-blogista nappaamallani ohjeella, jossa takki on tehty saumattomana. Perusohje silmukkamäärinen yms. löytyy kuitenkin täältä Kotipalapeli-blogista. 

Tälle takille tein kokoa 74 ja 86 välimaastosta. Paljoahan ei noilla ole eroa silmukkamäärissä, mutta suurinpiirtein soveltelin.

Lankana tässä Novitan 7 veljestä, joista vihreät ja oranssi vanhoja jämäkeriä. Valkoisen ostin vartavasten. Vihreät sain molemmat kulumaan kokonaan ja niitä kuluikin mielestäni yllättävän paljon. Vihreiden loppumisen takia täytyi takkiin ottaa mukaan lisäväriä, josta poikikin idea kettutakista.

Virkkasin ketun ihan mututuntumalla ja pistelin kiinni takkiin ompelulangalla. Peitin samalla takin etuosassa olleen ruman ryttykohdan, jonka sain aikaiseksi neulomalla telkkaria katsellessa useamman kierroksen silmukoita yhteen. Hups. Mutta kässäopen painajainenhan tätä neuloikin :D 

Itse tykkäsin takista ihan hirveesti siihen asti, kun aloin ottaa kuvia blogia varten. Miten toi kettu näyttäkin noissa ihan hiireltä?! :D 

Leikkimatto ommellen

Löysin Eurokankaasta tätä ihanaa Kettu ja kaverit -puuvillakangasta. Ensin se jäi vielä ostamatta, kun en tienny mitä siitä tekisin. Vähän tuollainen verhokangas, muttei meillä ole moisille verhoille käyttöä.

Keksin sitten, että voisinkin tehdä tulevalle vauvalle siitä leikkamaton/lattiapeiton, minkä päällä voi kölliä. 

Inhoan niitä sellaisia valmiita leikkimattoja, joissa se muovinen lelukaari. Tai en vain ole koskaan nähnyt mieleistäni. Tässä kuukausi sitten löysin puisen irrallisen lelukaaren, jonka alesta kannoinkin kotiin. Tämä sopiikin kaaren kanssa varmasti hyvin yhteen. Kunhan vain saan lähempänä H-hetkeä kasattua tuon kaaren :) 

Ompelin simppelisti 1x1m peiton kettukankaasta, taustalle vanha punainen lakana ja väliin laitoin sopivan palan vanhaa fleece-peittoa. Sopivan pehmoinen, mutta kuitenkin vähän ryhtiä. Vanha lakana ja fleece väänsi ommellessa tosi pahasti ja sen vuoksi lopputulos on "ryppyinen"/aaltoileva. Mut ehkä se ei käytössä haittaa. Vähän se harmittaa, mutten alkanu tuskissani uudestaankaan hommiin.

Ostin tuohon reunaan laitettavaksi sellaista pallonauhaa. No jäi laittamatta, kun illalla tuskan hihi päällä tätä ompelin.

Tikkasin loppuun vielä pari puuta reunoistaan, jotta kankaat kiinnittyvät toisiinsa vielä lisää.

Virkattu palapeitto

Kun sain afrikankukkapeittoni valmiiksi, päätin tuhota seuraavaksi vuosia sitten hamstraamani Miami-langat. Olen alennuksesta noita joskus ostanut, ajatuksena ollut tehdä torkkupeitto. Peittosuunnitelmat muuttuneet matkalla ties kuinka monta kertaa ja nyt tällä kertaa visio oli tämä.

Tästäkin tuli siis kokoa vauvan peitto. Ajatettelin, että tällainen puuvillainen olisi sitten vähän kivempi ihotuntumassa kuin jämälangoista tehty.

Koska valkoista Miamia ei ole, niin virkkasin valkoiset reunat Novitan Puuvilla-bambu -langasta,
joka kyllä on hiukan ohuempaa. Koukkuna käytin peitossa nro 4:sta. Ohjeen virkattuihin paloihin olen laittanut talteen Pinterestistä joskus aikaa sitten.

Valmiilla peitolla on kokoa n. 80x57cm. Olisin mielelläni tehnyt vielä yhden palan jokaista väriä, mutta tumman vihreää oli jäljellä vain juuri tuon viiden palan verran. Muita lankojahan jäi vaikka kuinka paljon yli.

Itselläni vaihtelee vähän päivittäin fiilis tykkäänkö tästä vai en. Tänään taas tykkäsin.
Nyt alkaa tämä värikylläisyys riittää. Josko seuraavaksi jotain harmoonisempaa... Tai sitten pitäisikö vain jo uskoa, että nämä peitot riittää kyllä....

Afrikankukkapeitto

Aloitin keväällä 2012 virkkaamaan jämälangoista afrikankukkia. Tuolloin nappasin ohjeen jostain SK-lehdestä, kun ekan kerran törmäsin malliin. Nykyäänhän näihin kukkiin löytyy ohjetta mistä vaan ja lähes kaikkihan näitä on johonkin muotoon virkannutkin.

Kukkia on virkattu välillä hitaammalla ja välillä nopeammalla tahdilla. Kukat on pyörineet välillä kaapissa jopa vuoden ilman, että ovat saaneet yhtään uutta seuralaista. Ikuisuusprojekti, jota ei ole tarvinnut tehtailla lainkaan.

Tänä keväänä/alkukesästä päätin alkaa yhdistelemään palat, koska valkoista Nalle-lankaa ei enää saanut mistään. Nalle-langalla olen virkannut kaikkiin palasiin reunat, jotta lopputuloksesta tulisi yhtenäinen. 

Yhdistin lähes kaikki palat jo kertaalleen, kunnes yhdistelyyn käytetty lanka loppui ja saman sävyistä ei löytynyt enää. Värin vaihtuminen oli omiin silmiin liian pistävä, joten tekele odotteli tässä parisen kuukautta purku-uhan alla.

Vihdoin ja viimein sain purettua yhdistelyt ja virkkasin Novitan Wool-langalla palat yhteen. Tämä olikin ainoa kerä, minkä peittoon olen ostanut. Muut langat siis omia, äidin tai siskon jämälankoja. 

Koukkuna oli 3mm ja langat suurinpiirtein sen mukaisia. Osa värikkäiistä langoista on merinovillaa, osa bambua, osa puuvillaa ja osa sekoitetta. 

Lopuksi virkkasin yhden kierroksen pylväitä peiton reunaan.

Kooltaan tästä tuli työmääräänsä nähden sangen pieni. Ens kerralla paksumnasta langasta ja isommalla koukulla ;) palasia työhön kului 99 kpl, mutta olihan niitä virkattuna useampikin. Tosin osa oli virkattu ajatuksissaan viisikulmaisiksi, joten eihän ne sitten peittoon päässeet :D 

Peitolle tuli kokoa vain n. 75x75cm. Mutta riittävästi kokoa lokakuun tulokkaalle :)