Meillä kestoillaan

Tällä viikolla vietetään kestovaippaviikkoa. Sen kunniaksi ajattelin kertoa meidän aika tarkalleen 11kuukautta kestäneestä kestovaippailusta.

Olin päättänyt jo kauan ennen raskaaksi tulemista, että haluaisin kestovaippattaa sitten tulevat lapseni. Melkein-serkkuni näytti heillä käytössä olevia vaippoja ja kuinka niitä täytetään ja käytetää. Oli imua ja kuivaliinaa ja imua ja sisävaippaa ja kuorivaippaa ja mitä lie kaikkea muuta mistä en tajunnu yhtään mitään. Aattelin, etten tuu ikinä oppimaan.

Kun saimme tietää tulevasta vauvasta, aloin keräillä erilaisia kestovaippoja kirppareilta. Ostin yhden ison satsin, jossa olisi kuulema kaikki, mitä kestoilija tarvitsee koko vaippa aikana. Niitä erilaisia vaippoja tutkimalla alkoi pikku hiljaa valjeta, että mitenkä homma toimii ja miten vaippaa lähdetään "rakentamaan". Ajan myötä suurin osa kyllä niistä vaipoista on muuttanut meiltä pois ja tilalle on hamstrattu meillä toimivia ratkaisuja.




Me aloitettiin kestoilu heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen. Jännitti ja varastin varuiksi pari kertisvaippaa sairaalasta matkaan. Mies kuitenkin rohkaisi heti kotona ekan vaipanvaihdon yhteydessä käyttämään kestoja "kun kerta oon nyt niitä hommannu". Ja siitä se lähti käyntiin.
Meillä käytettiin alkuun sisävaippa ja -kuori yhdistelmää sekä lisäksi n. kuukauden iästä eteenpäin taskuvaippoja. Jemmaamani harsot ja nauhavaipat jäivät kokonaan käyttättä, kun tuntuivat liian kömpelöiltä. Toisethan taas liputtavat niiden puolesta. Lapsen kasvettua ulos noista sisävaipoista ollaan siirrytty kokonaan taskuvaippoihin. Ja tietty muutamat all-in-one -vaipat pyörii mukana.


Me ollaan ostettu yövaippoja lukuunottamatta kaikki vaipat kirppareilta. Suurin osa käytettyinä, mutta äitiyspakkauksien vaippoja on löytyny paljon myös uutena. Yövaippoja ei meidän hätään oo löytyny käytettynä, joten niissä on sitten satsattu uusiin. Toki kirpaisee maksaa yhdestä vaipasta n.25€, mutta tulisihan ne kertsitkin maksamaan. Alkuun meinasin, etten osta yövaippoja, vaan kertseillään yöt - niin kuin monet kestoilijat tekevätkin. Mutta kun seisoin vaippahyllyllä kaupassa, päätin sittenkin raskia ostaa kolme uutta kestovaippaa.

Me kestoillaan kotona, kerhoissa, päiväretkillä ja yhden yön retkillä - luonnossa kuin sisälläkin. Kerran kokeilimme 2 viikon reissun mummoloissa kestoilla. Onnistui sekin, mutta jotenkin vierastan kuitenkin pyykkäillä toisten kotona. Ja se normi pesukierto on aina heti sekaisin :D eikä reissussa muista pestä. Joten varmaan jatkossakin pidemmillä reissuilla käytetään kertsejä. Kerhoissa/kaupungilla/retkellä/uimahallissa ym. en ole kokenut millään tavalla kestoilua hankalaksi. Meillä on kaksi pientä 2-3 vaipan vaippapussia, joissa saa likaiset vaipat kulkemaan hoitolaukussa/repussa ilman hajuhaittoja.



Se, mitä ihmiset vierastaa eniten, on vaippojen pesu. Meillä likaiset vaipat säilytetään "normi" vaipparoskiksessa. Vaippa heitetään sinne sellaisenaan vihdon yhteydessä. Maitokakat toiset pesee pois, me ei. Kiinteä kakka tiputetaan pönttöön ja tarvittaessa huuhdellaan käsisuihkulla. Meillä vaipat pestään joka toinen päivä. Tuossa ajassa ei ainakaan roskis ala haisemaan. Kun oli pienemmät vaipat käytössä, niin pesuväli oli joka kolmas päivä. Eikä hajuhaittoja tuolloinkaan. Valehtelisin, jos väittäisin ettei vaipat haise! Haisee! Varsinkin yövaipat! Mutta se on vain se hetki, kun latoo vaipat roskiksesta koneeseen. Sen hetken pystyy vaivatta pidättää hengitystä :D Toiset tykkää kuivattaa vaippoja ennen pesua tai liottaa niitä. Mut tämä tapa on toiminu meillä parhaiten. Vaipat vois hyvin pestä muun pyykin mukana, mutta oon tykänny pestä erillään. Käytän vaippapyykissä esipesua, mitä en normaalisti käytä koskaan.Ja pesuaineena käytetään ihan samaa hajustamatonta pulveria kuin muuhunkin pyykkiin. Samoin huuhteluaineena etikka niin kuin muussa pyykissäkin.


No onko ollu vaivaa? Pesukone hoitaa pesun, kunhan muistaa käyttää joka toinen ilta minuutin sen täyttämiseen. Kuivumaan ripustaminen vie vähän pidempään. Joka toinen ilta täytän puhtaat vaipat valmiiksi telkkaria katsellessa. Välillä väsyttää eikä jaksais, mutta suurimmaksi osaksi tämä on samaa rutiinia, kuin vaikka hampaiden pesu. Ja tykkään vain siitä tunteesta, kun vaihdan lapsellemme vaipan ja saan laittaa pehmoisen kankaan pyllyä vasten <3 Lisäksi me ollaan säästytty kokonaan vaippojen ulos roudaamiselta ja vaippapakettien kaupasta raahaamiselta. Ja suurimpana: vaippaihottumilta! Kestovaipat on pitäny meidät kokonaan erossa rasvoista, talkeista, ym.

Ja kyllä koen päivittäin hyvää mieltä myös luontoa kohtaan tekemästämme ekoteosta :)

Tarinani

Oho, ihmeitä tapahtuu...
Meidän kymmenkuinen seikkailijamme on alkanut järjestää äidille omaa aikaa.
Minullahan oli ennen lapsen syntymää kirkkaana sellainen ajatus mielessäni, että kun lapsi nukkuu (parvekkeella rattaissa), niin minä ompelen tai teen muita käsitöitä. No meidän sankari itse oli kuitenkin sitä mieltä, että nukkuu mielellään vain lyhyitä pätkiä ja nekin tissi suussa. Ja jos hetken nukkuu yksin, niin ei ainakaan vaunuissa ja ulkona, vaan sisällä sängyssä niin, että kaikki pienetkin rasahdukset voivat herättää. Puhumattakaan ompelukoneen tai saumurin äänestä.

Mutta nyt siis alkaa olla omaa aikaa. Ompeluaikaa. Käsityöaikaa.
Aloitin siivoamalla meidän "harrastuskomeron" ja samalla järjestelin kankaat (ja myin kolme kassillista vanhoja kankaita, mistä en aio kuitenkaan koskaan tehdä mitään). Ihana, kun tietää mitä kankaita on ja jäljellä on enää vaan sellaisia mistä oikeasti haluaa tehä jotain.


Ja siis tämän ompelujumin tai oikeastaan vapaa-ajan jumin päätin aukaista kaapissa poltelleesta Tarinasta. Tilasin keväällä metrin pätkän kangasta (oisko ollu joku tarjous, vai oisko ollu peräti 2-laatua...) ja hurautin nyt itselleni kivat legginssit syksyyn. Tai ehkä ennemminkin ihanat tai huiput tai parhaimmat tai jopa hienoimmat! Eli siis tykkään ite kyllä kovasti.


Kankaasta riitti vielä kahteen pipoonkin. Toinen meni siskolle ja toisen jätin itselleni. Ja siitäkin tuli ihan suosikki.


Vielä, kun tämän blogijumin selätän, niin jes! Onkin kertyny paljon kirjoiteltavaa.

Viherkasville amppeli

Ostin kevätauringon huumassa itselleni uuden viherkasvin. Noiden nykyisten kaveriksi halusin vaihteeksi jotain roikkuvaa. En edes enää varmaksi muista mikä tuo on, mutta veikkaisin kultaköynnökseksi. Saa korjata, jos tietää paremmin :D


Roikkuvalle kasville tarvittiin amppeli, joten Puistolassa-blogin ohjeesta vinkkejä ottaen tein oman. Kalalankaa ja mustia helmiä. Yhden illan ajan solmin lankoja olohuoneen lattialle levittäytyneenä pienokaisen mentyä nukkumaan. Ei mikään kovin isotöinen urakka, mutta isompi miltä näyttää (ainakin itse odotin jotenkin nopeampaa juttua). Ja helposti näin kokematonkin oppi solmujen teon, kun ohjeista katsoi.



En halunnut tehdä tuota suoraan mihinkään roikkumaan vaan, että sitä voisi helposti siirrellä tarpeen vaatiessa. Suunnittelin laittavani koukulla kiinni verhokiskoon, mutta eihän se niin onnistunutkaan. Laitettiin lisäksi tuollainen pieni pala ketjua, josta saatiin sitten koukku roikkumaan.


Tykkään itse kovasti lopputuloksesta. Jotenkin kevyt ja raikas ilmeeltään. En tiiä kyllä voiko noin sanoa amppelista :D


Neljän tähden illallinen

Aina on hyvä syy syödä hyvää ruokaa.

Kutsuimme siskoni ja hänen avopuolisonsa meille illallistamaan lauantaina. Ajatuksena oli, että syödään kerrankin kunnolla alku-, pää- ja jälkiruokineen. Meillä kun ei normaalisti koskaan tehdä mitään alkuruokia ja jälkkäriäkin vain harvoin.



Alkuruokana meillä oli blinejä kylmäsavuporotäytteellä. Itse söin ekaa kertaa blinejä, joten vaikea verrata millaisia oli. Hyvin kuitenkin maistui ja oli erittäin toimiva alkuruokana ja ruokahalun herättäjänä.


Pääruuaksi tehtiin naudanliha-punaviinipataa ja sinappista perunamuusia. Tästä jäi kuvakin ottamatta - tosin ei varmaan olisi niin kuvauksellista annosta saanutkaan aikaiseksi :) Ohje on Grodon Ramsayn kirjasta. Tätä herkkupataa ollaan tehty useasti ennenkin. Pääruoan kanssa tarjoiltiin patonkia, jonka leivoin Leila Lindholmin kirjan ohjeella. Patongeista tuli vähän ruman muotoisia, kun ei nyt erillistä patonkipeltiä ollut, mutta hirmu hyviä kyllä tuli! Patongeille tein kaveriksi kirnuvoilevitettä, jonka maustoin valkosipulilla. Nam!

Jälkkäriksi tehtiin (myöskin ensimmäistä kertaa) pavlovaa. Ohjeesta poiketen tein kokonaisen kakun sijasta yksittäisiä annoksia. Päälle laitettiin pakkasesta löytyneitä vadelmia ja metsämansikoita. Ihana kevyt jälkkäri tuhdin pääruoan jälkeen. Ja makeuttakin oli juuri sopivasti, eikä yhtään liikaa niin kuin usein tuppaa olemaan.


Ihana ilta hyvässä seurassa, joka jatkui vielä saunoen, Sinkkulaivaa katsoen ja tietovisaa pelaillen :) Katsotaan, josko me saataisiin vastavuoroisesti ensi kuussa ruokaa ;)

Hajamielisen äidin laskiainen

Pätkiihän teillä muillakin ajatus?

Olin suunnitellut leipovani laskiaisen kunniaksi sunnuntaina pullaa.
Sunnuntaina pullaillaan ja tiistaina hernekeittoillaan.
No se oli hyvä suunnitelma...

Pe: Käyn ostaa kaupasta leivontatarvikkeet eli maitoa, hiivaa ja kuohukermaa. Hilloahan me ihan vasta ostettiin.

La: Mies lähdössä kauppaan ja hoksaa onneksi kysyä pitäiskö hilloa ostaa. Vastalauseeseeni jälkeen näyttää jääkaapista mansikkahillopurkkia, jossa teelusikallinen jälellä. Ok, tuo vaan.

Su: Saan aamulla vauvan nukkumaan. Sulatan voin ja lämmitän maidon pullaa varten. Jaa. Jauhopurkki on tyhjä. Ootellaan, että kauppa aukee, jolloin myös vauva herää. Kaupasta jauhoja. Pikapikaa taikina kohoamaan ja parin tunnin kohotuksen (lue: päiväunien) jälkeen pullat uuniin. Ajattelin tänä vuonna kerrankin pursottaa kermavaahdon nätiksi pullien väliin. Mutta voin kertoo, että siinä vaiheessa, kun oli enää kermanlaitto jälellä ei käynyt mielessäkään alkaa etsimään pursotuspussia. Ronskisti vaan suoraan lusikalla pullien väliin niin kuin ennenkin. Ja namskis mitä herkkuja tulikin :) Kannatti ravata kaupassa!

Ma: Viikon ruokaostokset kaupasta. Koska 3 kuukautta vanha vauvamme ei vielä kaipaa rintamaitoa kummempaa, niin jätän suosiolla haaveilut yön yli lionneista herneistä ja tyydyn kaapissa odottavaan Jalostajan perushernariin.

Ti: Niin, mikä kaapissa oleva hernekeitto?! Jaa se mikä ollaan sitten vissiin kaksi kuukautta sitten jo syöty, vaikka ihan vastahan se minusta sinne ostettiin. No onneksi pakkasesta lisää pullia esille ja kermaa ja hilloa väliin. Onhan sentään laskiainen.

Ke: No jos vihdoin kaupasta sitä hernekeittoa. Ai ei oo Jalostajaa, vaan jotain semioutoa purkkihernaria. Menköön! Ja laskiainen pelastettu. Ja löytyipä sieltä oudosta hernekeittopurkista vielä kuitenkin se "Jalostaja" :)


Teen muuten pullat nykyisin aina tällä Kinuskikissan ohjeella. Ei se nyt hirveesti eroa muistakaan ohjeista, mutta tulee kyllä ihan hirmuisen hyviä pullia:)

Mun ihanankamalat sirkussukat

... eli siis Muita ihania Talvisukat.

Muita ihania -blogin Tiina järjesti ihanan talvisukka-haasteen, jossa julkaisi aina yhden kuvion päivässä. Päätin heti, että osallistun ja käytän pois noita ikivanhoja Novitan 7veikkoja. Ja hetihän se päätös alkoi kaduttaa. Ei osallistuminen, vaan ne langat. Ajattelin, että käytän värejä vain maltillisesti. Rehellisesti syy oli se, että loput 7veikat oli niiiin rumia, etten voinu edes harkita käyttäväni :D


Ja mikä morkkis syntyikään heti, kun Instagramissa alkoi levitä toinen toistaan ihanempia sukkia. Nää mun on tällaiset sirkussukat. Toisaalta ehkäpä ne on just minun näköiset...


Yllätin itseni ja pysyin melkein loppuun asti aikataulussa. Neuloin siis molemmat kerrallaan, ja kun ei ollut kuin yhden 3,5 puikot (ja siis 4 ei ollenkaan! Kuinka tämä voi olla mahdollista?! No, paremmin minun käsialalle sopiikin nuo kolmipuoloset), niin sain vaihdella joka välissä puikkoja sukasta toiseen. Mutta niin siis melkein loppuun saakka aikataulussa, kunnes meille tuli herra Tiheäimu kylään ja neulomiselle ei sitten riittänyt tissittelyltä aikaa. Mutta pari päivää jäljestä sainkin yhdessä illassa tikuteltua molemmat sukat loppuun.


Ja onhan nää niin hirveet, että jo melkeen kaikessa kauheudessaan hienot! :D Ja hei! Neuloin ensimmäistä kertaa kirjoneuletta kolmella langalla!

Nyt Muita ihania-blogissa on alkamassa uusi haaste. Tähän on tottakai myös pakko osallistua, mutta ajattelin kuitenkin vähän enemmän panostaa nyt tuohon värimaailmaan :)

Muutoksen tuulet

Vaikken kovin tunnollinen bloggaaja olekkaan ollut, niin 3 kuukautta sitten syntynyt pienokainen on hiljentänyt lahjakkaasti sen vähäisenkin minusta. Näinä menneinä kuukausina ei juurikaan ole saanut aikaiseksi mitään käsitöitä ja ne vähäisetkin jääneet kuvaamatta. Nyt kuitenkin on tämä kotiäiteily saanut haaveilemaan vauva-arki/kotoilu -teemaisesta blogista. Maailman huonoimpana nimien keksijänä uuden blogin perustaminen on jäänyt pelkästään siksi, etten keksi nimeä blogille. 


No nyt päätin kuitenkin tehdä radikaalin päätöksen ja alankin kotoilla ja vauva-arkeilla ihan täällä minun omassa vanhassa kässäblogissani. Ehkä meidän kotiarki on myös vähän paremman puutteeseen... Lukijakuntaa on kuitenkin niin vähän, että tuskin tästä kukaan sen kummemmin harmistuu :D 

Mutta kokeillaan nyt tällaista aluevaltausta vuorostaan.
Ja jospa niitä käsitöitäkin kerkeisi taas alkaa touhuilemaan, kun poikanen alkaa näköjään saamaan päivärytmiä elämäänsä :)