Neulottu makuupussi

Ihastuin esikoisen odotusaikana tähän makuupussiin kun näin sen Neuleaddiktio II -blogissa. Siitä asti haaveilin tästä, juuri samaisesta väristäkin. En ikinä olisi lähtenyt neulomaan tuon alkuperäisen kuvan perusteella. Nyt tuli hyvä syy lopulta neuloa se. Lankana käytin tätä ihanaa sinapinkeltaista Dropsin Merino ExtraFine- lankaa. Aloitin jo syksyllä neulomaan, mutta lopulta lanka loppui yhden kerän liian aikaisin ja sen jälkeen meni nappien miettimiseksi. Ainoa minkä mielin sopivaksi oli nahkanapit, joita en oo ikinä aikaisemmin edes käyttänyt tai edes nähnyt. Lopulta googlettelulla löysin mieleiset napit ja sain homman viimeisteltyä. Juuri sopivasti suunnitellulle ajalle. 


Kuvissa makuupussi näyttää ihan suhteettoman pitkälle, mutta se on kuitenkin todellisuudessa ihan sopiva. Ostin langat alunperin kokoon 1-3kk, kunnes tajusin, että tuo koko vastaa 50/56cm! Meidän lapset on syntyessään jo tuota, eli ei puhettakaan että voisi haveilla sen mahtuvan siinä 3-5kk iässä keväällä. Joten vaihdoin seuraavaan kokoon eli 6-9kk, joka oli laitettu vastaamaan 62/68cm. Meidän juuri kaksi kuukautta täyttänyt neiti siirtyi 62senttisiin nyt, eli onneksi tajusin vaihtaa isompaan.

Hihat tässä mallissa on jotenkin lyhyet. Tai sitten katoin väärin. Tarkoitus olisi ollut vielä kääntää hihan suut, mutta sillon ei olisi pituutta jääny ollenkaan.

Neuloin Neuleaddiktion tapaan pyörönä kainaloihin saakka. Ja todellakin meinasi olla välillä aivot solmussa, mutta eipähän tarvinnut turhia saumoja.


Lopputulos on ihana, muttei kovin tyttömäinen :D Nyt vielä pitäis keksiä tähän sopivat asusteet, kun ei tämän kanssa voi mitään pinkkiä myssyä laittaa. Vai voiko?

Makuupussin päällystys

Olen ihaillut kovasti aina toisten päällystämiä vauvamakuupusseja. Halusin esikoisen aikaan jo tehdä ite jonkun kivan, mutta äitiyspakkauksesta 2015 tullut makuupussi oli valmiiksi omaan mieleen.
Nyt metsästin kirppareilta pitkin kesää ja syksyä halpaa vanhaa äitiyspakkauksen makuupussia. Vanhoja löytyi, kaikilla oli mielestäni aika kova hinta käyttötarkoitustani varten tai sitten ne oli jo sen kuntoisia etten niitä kotiini halunnut. Lopulta löysin parilla eurolla sen samaisen vuoden 2015 makuupussin, jonka sitten uskalsin kotiuttaa. Samalla kaupunkireissulla sattui Marimekon myymälässä olemaan kankaiden alennusmyynti, joten päädyin nappaamaan kankaan heti matkaan. Vähän harmitti, kun myöhemmin tajusin, että Eurokankaaseen oli tullut Finlaysonin kankaat myyntiin. Noh, eipä mennyt liian vaikeaksi.


Mietin ja googlettelin pitkään ompeluvaihtoehtoja päällystämiselle. Päätin, että haluan purkaa vanhan pois alta, kun kuultaisi kuitenkin paikotellen läpi. Niinpä pistin makuupussin täysin osiin ja hyödynsin vain sisävanun ja vetoketjut. Koska työn piti olla mielestäni helppo ja nopea, tein reunat alkuperäiseen tyyliin kanttinauhalla hurautellen. Lopussa se kuitenkin kostautui, kun eihän se tikki ollut tietenkään sitten ottanut aina joka kohdasta alapuolelta kanttanauhaa matkaan tai sitten kankaat oli karannu huristellessa. Paikotellen purin ja ompelin uusiksi, mutta aika paljon jäi vielä käsin ommeltavaa siistimistyötä. 


Lopputuloksessa kanttinauha asettuu riittävän siististi, mutta silmiin sattuu nuo vinoon ja mutkitellen menevät tikkaukset. Äh. Mutta todellisuudessa eihän ne käytössä tuolta vaunun sisältä mihinkään näy. Ja makuupussista tuli kuitenkin mieleinen, vaikkei ihan kovin tarkkaa tarkastelua siedäkkään.
Ja tämä yli pari vuotta sitten valmistunut afrikankukkapeitto on kyllä edelleen aika ihana ja kovassa käytössä.

Tervetuloa kotiin

 

Esikoista odottaessa aikaan haaveilin ompelevani ihanat kotiintulovaatteet vauvalle, kun toisetkin niin tekivät. Jäi silloin ompelematta. Nyt toisen kohdalla oli ns pakko, koska pieniä vaatteita oli todella vähän, eikä juurikaan mitään edes peruskivaa. Nämä valmistuivat siis jo loka-marraskuussa.
Kaivelin laatikostani marinoituneen joustocollegen, jonka olen tilannu Koot.fi:stä alkuvuodesta 2016. Niin. Hyvin marinoituneen. Kankaasta piti tulla itselle Ehta-mekko. Nyt vähän arvelutti leikata, että jos ei siihen mekkoon riitäkkään enää kangasta... Hah! Parempi ehkä käyttää edes vähän ihanasta kankaasta, kuin olla kokonaan käyttämättä.


Kaavana on Jujunan Hiiop!-jumpsuit koossa 50cm. Tämä oli hieman reilun kokoinen meidän 52senttisenä syntyneelle neidille minun saumavaroilla, muttei liian iso kuitenkaan. Ja ihanaa! Ollaan saatu nauttia vaatteesta nyt se kaksi kuukautta jo, kun on ollut kasvun varaa.
Klompelompe (sekä ensimmäinen että toinen) on innostanut minua todella paljon neulomaan! Yksi kirjan neulomuksista on ollut neidille Lellikki-pipo, jossa käytin Katian Merino baby -lankaa. Lanka on ohjeessa käytettyä ohuempaa, joten tein koon 1-3kk mukaan, ja sain haluamani pienen koon. Pipolle neuloin kaveriksi samaan tyyliin sopivat tumput mukaillen tätä Taigaduu-blogin ohjetta ja villasukat vähän junasukkien tyyliin. Lopputuloksena on ollut kiva ja hyvin toimiva kokonaisuus.

Mitä kuuluu?

Kiitos hyvää!
Me päätettiin mieheni kanssa puolitoista vuotta sitten aloittaa sometauko. Poistimme profiilit facebookista, viikkoa myöhemmin myös intagramista. Ilman erillistä päätöstä myös bloggaaminen jäi, vaikkei se nyt niin säännöllistä ikinä ollutkaan.
Uuden vuoden kynnyksellä aina pysähtyy miettimään mitä elämältään haluaa. Ja havahduin siihen, että tänä vuonna haluan yrittää panostaa bloggaamiseen enemmän. Sen teen! Ainakin enemmän kuin puoleentoista vuoteen.


Mitä puoleentoista vuoteen mahtui, eli mitä minulle ja meidän perheelle kuuluu. Esikoisemme täytti vuoden. Sain haluamani vakituisen työpaikan, jonka kautta pääsin kehittämään osaamistani, haastamaan itseäni ja harjoitella taas olemaan muutakin kuin kotiäiti. Löydettiin vihdoinkin kauan etsitty vuokrarivitaloasunto, johon päästiin muuttamaan ja josta päästiin kahden kuukauden jälkeen muuttamaan takaisin kerrostaloon sisäilmaongelmien vuoksi. Ompelukone muutti kaapista työpöydälle ja lapsi sai äidin ompelemia vaatteita päällensä. 1,5v poika aloitti päivähoidon ja äiti vuodatti sydämensä kyllyydestä kyyneleitä. Retkeiltiin paljon. Tehtiin ensimmäinen oikea kesälomareissu eläintarhoineen ja kylpylöineen. Uhma muutti kotiimme. Neulekärpänen puraisi uuden Klompelompen myötä pahemmin kuin vuosiin. Lapsi jäi kotiin sydämellisestä hoitopaikastaan ja äiti itki taas sydämensä kyllyydestä. Esikoinen täytti 2 vuotta ja siitä kuukautta myöhemmin perheemme kasvoi yhden pienen tyttövauvan verran.
Nyt eletään ihania tammikuun pakkaspäiviä ja lisääntynyt päivänvalo tuo merkittävästi lisää energiaa. Elämä tuntuu aika hyvälle juuri nyt!

Mitä sinulle kuuluu?

Meillä kestoillaan

Tällä viikolla vietetään kestovaippaviikkoa. Sen kunniaksi ajattelin kertoa meidän aika tarkalleen 11kuukautta kestäneestä kestovaippailusta.

Olin päättänyt jo kauan ennen raskaaksi tulemista, että haluaisin kestovaippattaa sitten tulevat lapseni. Melkein-serkkuni näytti heillä käytössä olevia vaippoja ja kuinka niitä täytetään ja käytetää. Oli imua ja kuivaliinaa ja imua ja sisävaippaa ja kuorivaippaa ja mitä lie kaikkea muuta mistä en tajunnu yhtään mitään. Aattelin, etten tuu ikinä oppimaan.

Kun saimme tietää tulevasta vauvasta, aloin keräillä erilaisia kestovaippoja kirppareilta. Ostin yhden ison satsin, jossa olisi kuulema kaikki, mitä kestoilija tarvitsee koko vaippa aikana. Niitä erilaisia vaippoja tutkimalla alkoi pikku hiljaa valjeta, että mitenkä homma toimii ja miten vaippaa lähdetään "rakentamaan". Ajan myötä suurin osa kyllä niistä vaipoista on muuttanut meiltä pois ja tilalle on hamstrattu meillä toimivia ratkaisuja.




Me aloitettiin kestoilu heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen. Jännitti ja varastin varuiksi pari kertisvaippaa sairaalasta matkaan. Mies kuitenkin rohkaisi heti kotona ekan vaipanvaihdon yhteydessä käyttämään kestoja "kun kerta oon nyt niitä hommannu". Ja siitä se lähti käyntiin.
Meillä käytettiin alkuun sisävaippa ja -kuori yhdistelmää sekä lisäksi n. kuukauden iästä eteenpäin taskuvaippoja. Jemmaamani harsot ja nauhavaipat jäivät kokonaan käyttättä, kun tuntuivat liian kömpelöiltä. Toisethan taas liputtavat niiden puolesta. Lapsen kasvettua ulos noista sisävaipoista ollaan siirrytty kokonaan taskuvaippoihin. Ja tietty muutamat all-in-one -vaipat pyörii mukana.


Me ollaan ostettu yövaippoja lukuunottamatta kaikki vaipat kirppareilta. Suurin osa käytettyinä, mutta äitiyspakkauksien vaippoja on löytyny paljon myös uutena. Yövaippoja ei meidän hätään oo löytyny käytettynä, joten niissä on sitten satsattu uusiin. Toki kirpaisee maksaa yhdestä vaipasta n.25€, mutta tulisihan ne kertsitkin maksamaan. Alkuun meinasin, etten osta yövaippoja, vaan kertseillään yöt - niin kuin monet kestoilijat tekevätkin. Mutta kun seisoin vaippahyllyllä kaupassa, päätin sittenkin raskia ostaa kolme uutta kestovaippaa.

Me kestoillaan kotona, kerhoissa, päiväretkillä ja yhden yön retkillä - luonnossa kuin sisälläkin. Kerran kokeilimme 2 viikon reissun mummoloissa kestoilla. Onnistui sekin, mutta jotenkin vierastan kuitenkin pyykkäillä toisten kotona. Ja se normi pesukierto on aina heti sekaisin :D eikä reissussa muista pestä. Joten varmaan jatkossakin pidemmillä reissuilla käytetään kertsejä. Kerhoissa/kaupungilla/retkellä/uimahallissa ym. en ole kokenut millään tavalla kestoilua hankalaksi. Meillä on kaksi pientä 2-3 vaipan vaippapussia, joissa saa likaiset vaipat kulkemaan hoitolaukussa/repussa ilman hajuhaittoja.



Se, mitä ihmiset vierastaa eniten, on vaippojen pesu. Meillä likaiset vaipat säilytetään "normi" vaipparoskiksessa. Vaippa heitetään sinne sellaisenaan vihdon yhteydessä. Maitokakat toiset pesee pois, me ei. Kiinteä kakka tiputetaan pönttöön ja tarvittaessa huuhdellaan käsisuihkulla. Meillä vaipat pestään joka toinen päivä. Tuossa ajassa ei ainakaan roskis ala haisemaan. Kun oli pienemmät vaipat käytössä, niin pesuväli oli joka kolmas päivä. Eikä hajuhaittoja tuolloinkaan. Valehtelisin, jos väittäisin ettei vaipat haise! Haisee! Varsinkin yövaipat! Mutta se on vain se hetki, kun latoo vaipat roskiksesta koneeseen. Sen hetken pystyy vaivatta pidättää hengitystä :D Toiset tykkää kuivattaa vaippoja ennen pesua tai liottaa niitä. Mut tämä tapa on toiminu meillä parhaiten. Vaipat vois hyvin pestä muun pyykin mukana, mutta oon tykänny pestä erillään. Käytän vaippapyykissä esipesua, mitä en normaalisti käytä koskaan.Ja pesuaineena käytetään ihan samaa hajustamatonta pulveria kuin muuhunkin pyykkiin. Samoin huuhteluaineena etikka niin kuin muussa pyykissäkin.


No onko ollu vaivaa? Pesukone hoitaa pesun, kunhan muistaa käyttää joka toinen ilta minuutin sen täyttämiseen. Kuivumaan ripustaminen vie vähän pidempään. Joka toinen ilta täytän puhtaat vaipat valmiiksi telkkaria katsellessa. Välillä väsyttää eikä jaksais, mutta suurimmaksi osaksi tämä on samaa rutiinia, kuin vaikka hampaiden pesu. Ja tykkään vain siitä tunteesta, kun vaihdan lapsellemme vaipan ja saan laittaa pehmoisen kankaan pyllyä vasten <3 Lisäksi me ollaan säästytty kokonaan vaippojen ulos roudaamiselta ja vaippapakettien kaupasta raahaamiselta. Ja suurimpana: vaippaihottumilta! Kestovaipat on pitäny meidät kokonaan erossa rasvoista, talkeista, ym.

Ja kyllä koen päivittäin hyvää mieltä myös luontoa kohtaan tekemästämme ekoteosta :)

Tarinani

Oho, ihmeitä tapahtuu...
Meidän kymmenkuinen seikkailijamme on alkanut järjestää äidille omaa aikaa.
Minullahan oli ennen lapsen syntymää kirkkaana sellainen ajatus mielessäni, että kun lapsi nukkuu (parvekkeella rattaissa), niin minä ompelen tai teen muita käsitöitä. No meidän sankari itse oli kuitenkin sitä mieltä, että nukkuu mielellään vain lyhyitä pätkiä ja nekin tissi suussa. Ja jos hetken nukkuu yksin, niin ei ainakaan vaunuissa ja ulkona, vaan sisällä sängyssä niin, että kaikki pienetkin rasahdukset voivat herättää. Puhumattakaan ompelukoneen tai saumurin äänestä.

Mutta nyt siis alkaa olla omaa aikaa. Ompeluaikaa. Käsityöaikaa.
Aloitin siivoamalla meidän "harrastuskomeron" ja samalla järjestelin kankaat (ja myin kolme kassillista vanhoja kankaita, mistä en aio kuitenkaan koskaan tehdä mitään). Ihana, kun tietää mitä kankaita on ja jäljellä on enää vaan sellaisia mistä oikeasti haluaa tehä jotain.


Ja siis tämän ompelujumin tai oikeastaan vapaa-ajan jumin päätin aukaista kaapissa poltelleesta Tarinasta. Tilasin keväällä metrin pätkän kangasta (oisko ollu joku tarjous, vai oisko ollu peräti 2-laatua...) ja hurautin nyt itselleni kivat legginssit syksyyn. Tai ehkä ennemminkin ihanat tai huiput tai parhaimmat tai jopa hienoimmat! Eli siis tykkään ite kyllä kovasti.


Kankaasta riitti vielä kahteen pipoonkin. Toinen meni siskolle ja toisen jätin itselleni. Ja siitäkin tuli ihan suosikki.


Vielä, kun tämän blogijumin selätän, niin jes! Onkin kertyny paljon kirjoiteltavaa.

Viherkasville amppeli

Ostin kevätauringon huumassa itselleni uuden viherkasvin. Noiden nykyisten kaveriksi halusin vaihteeksi jotain roikkuvaa. En edes enää varmaksi muista mikä tuo on, mutta veikkaisin kultaköynnökseksi. Saa korjata, jos tietää paremmin :D


Roikkuvalle kasville tarvittiin amppeli, joten Puistolassa-blogin ohjeesta vinkkejä ottaen tein oman. Kalalankaa ja mustia helmiä. Yhden illan ajan solmin lankoja olohuoneen lattialle levittäytyneenä pienokaisen mentyä nukkumaan. Ei mikään kovin isotöinen urakka, mutta isompi miltä näyttää (ainakin itse odotin jotenkin nopeampaa juttua). Ja helposti näin kokematonkin oppi solmujen teon, kun ohjeista katsoi.



En halunnut tehdä tuota suoraan mihinkään roikkumaan vaan, että sitä voisi helposti siirrellä tarpeen vaatiessa. Suunnittelin laittavani koukulla kiinni verhokiskoon, mutta eihän se niin onnistunutkaan. Laitettiin lisäksi tuollainen pieni pala ketjua, josta saatiin sitten koukku roikkumaan.


Tykkään itse kovasti lopputuloksesta. Jotenkin kevyt ja raikas ilmeeltään. En tiiä kyllä voiko noin sanoa amppelista :D