Tarinani

Oho, ihmeitä tapahtuu...
Meidän kymmenkuinen seikkailijamme on alkanut järjestää äidille omaa aikaa.
Minullahan oli ennen lapsen syntymää kirkkaana sellainen ajatus mielessäni, että kun lapsi nukkuu (parvekkeella rattaissa), niin minä ompelen tai teen muita käsitöitä. No meidän sankari itse oli kuitenkin sitä mieltä, että nukkuu mielellään vain lyhyitä pätkiä ja nekin tissi suussa. Ja jos hetken nukkuu yksin, niin ei ainakaan vaunuissa ja ulkona, vaan sisällä sängyssä niin, että kaikki pienetkin rasahdukset voivat herättää. Puhumattakaan ompelukoneen tai saumurin äänestä.

Mutta nyt siis alkaa olla omaa aikaa. Ompeluaikaa. Käsityöaikaa.
Aloitin siivoamalla meidän "harrastuskomeron" ja samalla järjestelin kankaat (ja myin kolme kassillista vanhoja kankaita, mistä en aio kuitenkaan koskaan tehdä mitään). Ihana, kun tietää mitä kankaita on ja jäljellä on enää vaan sellaisia mistä oikeasti haluaa tehä jotain.


Ja siis tämän ompelujumin tai oikeastaan vapaa-ajan jumin päätin aukaista kaapissa poltelleesta Tarinasta. Tilasin keväällä metrin pätkän kangasta (oisko ollu joku tarjous, vai oisko ollu peräti 2-laatua...) ja hurautin nyt itselleni kivat legginssit syksyyn. Tai ehkä ennemminkin ihanat tai huiput tai parhaimmat tai jopa hienoimmat! Eli siis tykkään ite kyllä kovasti.


Kankaasta riitti vielä kahteen pipoonkin. Toinen meni siskolle ja toisen jätin itselleni. Ja siitäkin tuli ihan suosikki.


Vielä, kun tämän blogijumin selätän, niin jes! Onkin kertyny paljon kirjoiteltavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän vierailustasi jäljen :)